Sinikka ja Markku matkalla

Hyvästi palmut ja kaktukset. Keravalle ennustetaan lunta reilun viikon päähän. Paluuliput vaihdettu 23.10 lähtöön. Norwegian palvelu oli parempi ja edullisempi kuin odotimme entisten kokemusten perusteella. En jaksanut temppuilla salasanojen kanssa, vaan soitin Suomen palvelunumeroon. Potilas kotiutetaan viikon loppupuolelella. Meille jää aikaa vaihtaa talvirenkaat, ostaa uusi sänky ja paljon muuta. Asumme vaaleanpunaisen järven rannalla, mutta lähestyminen on estetty panssariaidalla. Kaupungin toisella reunalla on turkoosi järvi ja sen laidalla luonnonpuisto. Lintuja ei bongattu vaikka Markulla oli kamera ojossa, mutta sielunhoitoa se oli. Eukalyptuksen ja pinjan tuoksua ja kävelijän luontoelämystä, joka on ehdottomasti meidän lajimme ja nautintomme etelän talvina. Meistä ei ole rannoilla ja altailla loikojiksi. polveni ei vielä anna tehdä pitkiä lenkkejä, mutta parempaa joka päivä. Olemme tosi onnekkaita. Tällä kertaa ei maksettu vuokraennakkoja, vain ensimmäisen kuukauden ...

Yö oli ohut. Tänään ajatus on Suomessa. Sain illalla dramaattisia uutisia. En yllättynyt. Hengenpelastus operaatio jatkuu tänään. Uskon hoitotiimiin, muuta ei voi. Elämä on hyväksyttävä sellaisena kuin se tulee. Tiedän, että minulle soitetaan heti kun on jotain uutta kerrottavaa. Niin isoja muutoksia tapahtumassa, että meille saattaa tulla kotiin lähtö suunniteltua aiemmin. Onneksi meillä on vuokra-auto ja vielä pikkuhintaan. Kaikki tarpellinen on löytynyt vaikka jalka ei kunnolla kannakaan. Etsin omalle ontumiselleni dignoosin, kävelin apteekkiin ja apu löytyi. Jännetulehdus todennäköisimmin ja pätevä lääke, hoito-ohjeet ja ilmainen kylmägeeli mukaan. En jaksa ajatella lääkäriin menoa täällä tällä kertaa. Duodecimin sivut netistä ja ystävän ohjeistus tuntuivat riittävän päteville. Osuin vahingossa keskustelupalstalle samasta aiheesta. Aika värikästä. Eilen ostimme meriahventa ja uuden pannun, sen paistamiseen. Teflonpannuilla on ikänsä. Silitysrauta ja vedenkeitin hankittiin...

On tiistai. Sataa, mistä olen hyvilläni. On helpompi istua koneelle. Mieli ei etsi kaikkeamitävieläpititehdä ja saatamme asettua. Markku ottaa siestan tosissaan, makuuhuoneesta kuuluu miten syvissä unissa soudetaan. Hengitys ryystää.  Olen kotonani vasta kun pöydällä on kulho sitruunoita. Jo on kyselyjä säästä, asunnosta ja anellaan kuvia nähtäväksi. Himpun hankalaa näin alussa, mutta jotain riivin kokoon. Sunnuntaina lensimme suoralla lennolla Helsingistä Aicanteen reilussa neljässä tunnissa, joka minun osaltani sujui rattoisasti. Lentokoneessa osuu usein kiinnostavia vierustovereita, niin tälläkin kertaa. Markku joutui väliinputoajaksi. Vasemmalla puolella puhuimme me, oikealla kovaan ääneen verkostoiduttiin kahden muun naisen voimin. Eri tekstit korviin vastakkaisilta puolilta, eikä neljään tuntiin mitään käsitystä keskusteluista. Kiltti mies, yritti nukkua. Otimme kentältä vuokraamamme auton. Tämä vihreä Cactus ei antanut tuntumaa vaihteisiin ollenkaan. Käskin Mark...