Limen vihreä matkalaukku

Lähdöistä ja paluista on tullut meille elämäntapa.
Markku jäi eläkkeelle 2010. Minun ammattini on aina sallinut vapaan liikkumisen. Eläkkeestä ei kannata puhua, niin olematon se on.
Luovuimme nirsoilusta ja matkustimme ensimmäistä kertaa Espanjaan. Päätimme luopua kokonaan lomailun ideasta. Kun vaihdamme maata ja asuntoa, elämme tavallista arkea paikallisten keskellä. Emme makaa rantahiekassa ottamassa aurinkoa, syömme tavattoman harvoin ravintolassa, emmekä käy baareissa. Etelä-Euroopasta tuli talvikotimme. Suomessa tuntuu siltä kuin olisi kesämökillä, vaikka varsinainen mökki on lahjoitettu pois aikoja sitten.
Ensimmäinen majamme keikkui Sierra Nevadan rinteellä oudossa kylässä. Talo oli ihanin kaikista vuokraamistamme asunnoista (joita on 14). Aika siellä oli lumottua, merkillistä ja loi kestäviä ystävyyssuhteita. Sen jälkeen on ollut monta maata, asuntoa ja lisää hienoja ystäviä.

Viime vuosina olemme asuneet Lagosissa, Portugalissa. Tällä kertaa kaipasimme uutta seikkailua ja uusia maisemia. Päätös oli hankala. Kirjoitin kymmenen kohdetta, kunkin eri lapulle ja laitoin ne pussiin jonka ojensin Markulle. Hän nosti sokkona yhden. Lapussa luki Costa Blanca. Tarkistimme halvimmat lento päivät Alicanteen ja Norwegianin suora lento molemmille oli ostettu hetkessä. Sen jälkeen otin yhteyden suomalaiseen kiinteistö firmaan, joka vuokraa asuntoja. Olimme kovin myöhässä. Vaihtoehtoja oli kaksi, varasin paremman. Ystäväni huomasi facebokissa päivitykseni. Hänen mielestään olin valinnut alueen, joka ei sovi meille lainkaan. Hän käski soittamaan yhteiselle tutullemme. Tein sen ja hetken kuluttua olimme sopineet hänen asuntonsa vuokrauksesta edullisempaan hintaan ja paremmalta paikalta. Peruin edellisen varauksen.

Verkostoituminen kannattaa ja suomalaisilta on hyvä vuokrata monestakin syystä. Asuntojen tyyli ja taso vastaa usein omaa odotusta. Me olemme liian vaihtelun haluisia ostaaksemme omaa asuntoa etelästä.

Matkustamme Torreviejaan, vaaleanpunaisen suolajärven rannalle. Kehuvat ilmastoa maailman parhaaksi. Odotamme ihmeitä, joita tämä suolaamo meille tekee. Raportoin siitä aikanaan.

Afrikassa asuva tytär kävi jouluna meillä. Hänellä oli varastossamme paljon tavaraa. Suurin osa päätyi roskiin tai kierrätykseen kun hän arvioi ne uudelleen. Tyhjäksi jäänyttä limen vihreää matkalaukkua hän ei huolinut. Puoliso ihmetteli. Minttu selitti: Se on ostettu ihmiselle, joka olin, mutta en ole enää.
Ymmärsin häntä, siinäkin ettei antanut miehen ottaa sitä. Me sen sijaan olemme kyllin vanhoja ottamaan hienon Samsoniten laukun käyttöömme nyt. Kuinka hauskaa on nähdä se hohtamassa mustien ja sinisten laukkujen keskeltä. Ei ole enää ammatti roolia yllä pidettäväksi, ei mitään arvokkuutta jäljellä vain hupsu vapaus. Nyt on ihan sama, mitä joku muu ajattelee ja kokemus on osoittanut etteivät useimmat ajattele mitään.

Sinikka