Sinikka ja Markku matkalla

Prisman kaiteen yli liukuportaisiin joku huikkaa: "Vieläkö te olette Suomessa ? " Levottomuutta herättävän usein kysymys tulee vastaan uudelleen ja taas. Innostuinko kirjoittamaan blogin liian aikaisin, vastahan me maistelemme tulevaa lähtöä. Vuosi vuodelta on vähemmän tehtävää ja vähemmän pakattavaa, mutta siirtymä paikasta toiseen alkaa useita viikkoja ennen lähtöä. Vuokrataan auto lentokentältä. Hämmentävän halpaa. Toivottavasti se vastaa netin tietoja. Italiassa osuimme kerran tosi kummalliseen vyyhteen, eikä varauksemme ollutkaan pitävä. Avasin kätkössä olleen italialaisen tempperamenttini (os. Rossi) ja löytyihän Rooman yössä valkea, muhkean kokoinen Alfa Romeo Giulietta tilaamamme halvimman ja pienimmän kaaran korvaajaksi. Meillä molemmilla on sellainen sielu ettei autoilla törsäily käy, mutta kun on pakko olla kohta Umbriassa, on otettava mitä saa. Suloinen virhe. Se on autojen kermaperse, röyhkeän muhkea ja ärjyllä moottorilla.  Emme katuneet hetkeäkään vaikka l...

Lähdöistä ja paluista on tullut meille elämäntapa. Markku jäi eläkkeelle 2010. Minun ammattini on aina sallinut vapaan liikkumisen. Eläkkeestä ei kannata puhua, niin olematon se on. Luovuimme nirsoilusta ja matkustimme ensimmäistä kertaa Espanjaan. Päätimme luopua kokonaan lomailun ideasta. Kun vaihdamme maata ja asuntoa, elämme tavallista arkea paikallisten keskellä. Emme makaa rantahiekassa ottamassa aurinkoa, syömme tavattoman harvoin ravintolassa, emmekä käy baareissa. Etelä-Euroopasta tuli talvikotimme. Suomessa tuntuu siltä kuin olisi kesämökillä, vaikka varsinainen mökki on lahjoitettu pois aikoja sitten. Ensimmäinen majamme keikkui Sierra Nevadan rinteellä oudossa kylässä. Talo oli ihanin kaikista vuokraamistamme asunnoista (joita on 14). Aika siellä oli lumottua, merkillistä ja loi kestäviä ystävyyssuhteita. Sen jälkeen on ollut monta maata, asuntoa ja lisää hienoja ystäviä. Viime vuosina olemme asuneet Lagosissa, Portugalissa. Tällä kertaa kaipasimme uutta seikkailu...